maanantai 17. helmikuuta 2014

Kuulumisia ja cossin etenemistä

Kaksi viikoa olen ollut nytten työssä oppimassa unelmien työpaikassa. Ihmekyllä ettei työ ollutkaan sitä mitä pelkäsin sen olevan. Paljon rentoja ihmisiä, hemmetin moista hauskaa läppää, naurua ja fyysistä työtä. Niskatkaan ei ole enää jumissa ja kaikki paikat taas kondiksessa ja olen nytten elämäni kunnossa. Työ päivät ovat yleenssä noin 9-16-17:00 asti, mutta aika menee hurahtaen. Rakensimme viime viikolla studioon jääkieko kisa studion ja sain pikku joulu kutsun jopa! Ja toki työ huoparin jonka takana on aivan ihana työpaikani nimi ja logo. Olen otettu! Tänään alkaa musiiki videon kuvaaminen ja korjaillin eilen ledvalo seiniä. Perus.


Mutta Tampere kuplii lähestyy ja Don't hug me, I'm scare cossi on hyvällä mallilla. Takki tehty ja värjätty mustaksi. Säästö syistä käytin tummansinistä kangasta jonka sitten Keron kanssa värjättiin mustaksi. Housutkin sain hommattua cossiin! Hanskat melkein valmiit. Kengät aloitettu.. Kauluspaita kesken..
Ja suurin urakka koko cossissa oli ns. Olka nauha... 


Tämän ompeleminen vei aikaa ja vaivaa. Jokaisen välin pituus on sellaiset 6,3 cm. Mutta homma oli vaivan arvoista.

Tonyn peruuki on myös jotenkin modattu mutta kesken ja samoin meikki puoli pitäissi hankia. Proppikin on kesken... Onhan tässä noin 5 viikoa kupliiseen ja cossi tässä vaiheessa.
Takkiin pitää viellä maalata avaruus ja se tulee olemaan hauskaa...

Anteeksi tälläinen lyhyt postaus jossa ei ole prosessi kuvia kun en ole ottanut koska en ole muistanut 
mutta aloitin uuden projektin.


Ryhdyin kukka hattu-tädiksi~ 
Poisin ivy pukuhan tästä tulee~ lehtiä on siis tuhansia.. Että niiden pitäissi riitää todella hyvin.

JA viimeviikon lauvantaina 23:00 menettin taas yhden tärkeän ihmisen mutta sain kuula sunnuntaina asiasta. Itku tuli mutta onneksi kulta lohdutti. Sain tekstiviestin äidiltäni piiitkääästä aikaa kylläkin että enoni on kuolut. Lepää rauhassa Veiko...
Ajatukset taas harhailivat pääsäni ja kun ajatus siitä ettei minulla enää ole paljon sukulaissia jäljellä jotka hyväksyvät minut. Veiko oli yksi heistä jotka pitivät minusta sellaisena kun olen.

Ihmisen menetäminen aina sattuu kamalasti, mutta nytten Ainakin Veke on pääsyt parempaan paikaan.


lauantai 1. helmikuuta 2014

Kuulumisia itävallasta, italiasta ja sloveniasta!



No huh huh. Olipa reissu! Jalat rakoilla selkä ja hartiat jumissa kuvaamisesta. Pientä tarinaa maailmalta tännekin. Eli reisussa tuli yllätys! Että dokkaria kuvataan itävallan lisäksi Italiassa ja Sloveniassa. Eli tuli kolmessa maassa käyttyä. Hivenen kuvia, mitä on nyt saanut ja Lisää saan sitten myöhemmin jne. Mutta asiaan, minkä laisella kuvaus kalustolla lähdin liikeelle? Canonin 700D järjestelmä kameralla ja kolmella vaihto objektilla/linsillä


Perus kalusto ja monobodinkin tuli mukaan. Sitten vihdoin postissa tuli Rode mikki haastatteluun ja äänien ottamiseen. Mahdollisimman kevyt ja kätevä kalusto mutta...


Tämä kaunokainen painoin hivenen.. Mutta tällä tuli kuvattua mäkihyppyä sloveniassa! Ja hyvin saatiin kuvaa ja läheltä mutta kaukaa kuvattuna. Eihän tämä linsi maksanut kun 1200-1500€


Olin videokuvaaja ja valokuvaaja myös reisussa eli nappasin myös valokuvia projektin netti sivuille ja myös ryhmäkuvia. Kuvassa näkyy hyvä assarini Päivi~ ilman häntä kaluston kantaminen olisi ollut suorastaan helvettiä.

"Kuvia ei ole muokattu millään tavalla"

Wienissä nautittu suklaamouse kakku maistui suorastan taivaaliselta makuuni. Suositelen lämpimästi wienissä vierailemista. Tämä oli jo 3 kerta itävallassa, mutta tulevaisuudessa uskon että käyn siellä viellä monta kertaa. Sen verran upea maa ja ihmiset toki, ja kultuuri itsestään on ihana.


Päivin kanssa löydettiin "YOLO" jää jugurti baari niin olihan se ihan pakko ottaa kyseisestä paikasta upea kuva. Tosiaan oltiin 4 tuntia Wienissä ja söi heti itävallassa sitten mäkkärissä kaksi 1€ juustopurilaista.. Toki hävetti hivenen.


Noin 4 tunnin juna matka Klagenfurtiin oli harvinaisen kylmä kokemus kun meidän tuurilla kapinettimme ilmastointi/lämmitys oli rikki ja kuva kertoo kaiken kylmyyden. Ja lopulta saavuimme  klagenfurtiin kylmisämmen ja ihastellen itävaltalaista kaupunkia.


Kävimme italiassa ostoksilla ja itse en saanut tehtyä muutakun ostettua postikortin ja lähetettyä sen Kerolle. Oli ongelmia löytää postimerkejä ja lopulta löysin tupakka kaupasta postimerkin mutta seuraava ongelma oli edessä kun etsiä se postilaatikko. Myös löydettiin paikallisesta ruoka kaupasta Hitler, Stalin ja  musollin viiniä?! Kaverini Päivi osti pullon tuota todella outoa ja harvinaista herkua jota joskus maistellaan. Mutta pullo olisi ollut loppujen lopuksi keräily arvoinen. Italian jälkeen menimme sloveniaan kuvaamaan mäkihyppyä ja sen lisäksi meillä tarjottiin kunnon liha pitoinen pihviateria ja Slovenialaista ollutta.

Viimeisenä iltana mentiin koko porukan kanssa hienoon italialaiseen ravintolaan jossa muisteltiin matkaame ja kokemuksia mitä koimme. Patikka reissua, viiden tähden hotellin upeista tiloista, eepisestä pika saksan kielen kursista ja muusta. 


Tulo matkalla takaisin wieniin nautin viellä itävaltalaisesta kuivaliha makkarasta ja ruisleivän tapaisesta leivästä. Tälläisiä pitäissi olla suomen VR:llä tarjolla. Tälläinen pieni raporti reisusta ja en toki unohda illan twister pelejä. Kiitoksia reisusta Kaiselle, Mikelle, Leeville, Piritalle, Hennalle, vilmalle jne. 

Ehkä joskus laitan kunnon kuvia tänne kunhan saan niitä. Annoin nimittäin muistikortin ja kovelevyn päiville, koska huomenna lähden tampereelle. Muutan niin alkaa uudet cossi projektit.